Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus

 Helteinen sää (+24°C) ja lähes tyyni kesäilta.

 Kiersimme 7 henkilön ryhmän kanssa parkkipaikalta polkua pitkin luonnonsuojelualueen portille. Tuomenkehrääjäkoiden lehdettömiksi kaluamat puut tekivät maisemasta oudon näköisen. Toukkia oli tuhansittain, niitä tipahteli puista ja kulki pitkin aluskasvillisuuden lehtiä. Kun toukilta päättyi oksan tarjoama reitti, jatkettiin alas laskeutumista itse kehrätyn siimalangan varassa.

Kesä oli edennyt reippain askelin ja hyönteiselo oli vilkasta. Juuri kuoriutunut pikkuversokääriäinen kohtasi tarmokkaasti etenevän tuomenkehrääjäkoin toukan.

Pikkuversokääriäinen

Verilude taiteli voikukan  siemenhahtuvien päällä ja nokkalude imi nestettä nokkosen lehden alapinnalta. Heisinälvikäät olivat elämänsä alkutaipaleella ja järsivät koiranheiden lehtiä kiivaaseen tahtiin. Putkikärsäkkäät olivat ihastuneet toisiinsa.

Nokkalude

Verilude

Heisnälvikkään toukkia

 Joen rannalla tutustuttiin paikka paikoin voimakkaasti leviävään pajuasteriin. Lehtotähtimö kukoisti valkoisenaan ja joen toisella rannalla näkyi myös keltarohtoyrtti kukkivan.  Kartioakankaali näytti varjossa kasvavana vähän vähemmän tanakalta. Aiemmin sen nimi on ollutkin tanakka akankaali.

Matkaa jatkettiin pyörätietä pitkin ja tunnistettiin tien vieren kasveja. Ojakellukka oli jo kääntänyt loppukukkineet kukkansa ylöspäin, kun siemenet olivat alkaneet kypsyä.