Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Pitkähkö poutajakso päättyi sadepäivään ja illalla lämpötila oli noin +10 °C. Kolme urheaa retkeilijää uhmasi sadetta. Lähdimme kiertämään lampea ja tutustuimme rantojen kasvillisuuteen. Ruttojuuri oli edelleen voimissaan ja kevättulvien jäljiltä kosteat reunat pursuivat kasveja.

Hyönteiset olivat paenneet sadetta, sen sijaan nilviäiset liukuivat kosteilla lehdillä ja rinnettä rajaavalla puureunuksella.  Lehtokotiloita oli paljon, mutta hätkähdyttävin otus oli albiino ukkoetana. Vaalea väri johtuu geenimuunnoksesta. Tummaa väriä ei kehity yhtä paljon kuin normaalisti.

Suo-orvokki

Rentukka

Rannan läheisyydessä kukki suo-orvokkeja ja metsä oli paikka paikoin valkoisenaan kevättähtimöitä, mutta sateen vuoksi ne olivat sulkeneet kukkansa. Rentukat sen sijaan loistivat keltaisena, satoi tai paistoi.

Kevättähtimö

Lammen päässä availi kukkiaan melko harvinainen tulokaslaji, keltaraunioyrtti, ja äkkiseltään nokkoseksi luultava valkopeippi.  Veden rajassa luonnonvaraisen vehkan kukat hohtivat valkoisena.  Lammen reunalla oli raivattu puustoa ja aluskasvillisuus rehotti.  Metsäkortteet kasvoivat tiheänä kortemetsänä. Kotkansiipisaniaiset nousivat komeina kallionreunustalla.

Keltaraunioyrtti

Valkopeippi

Vehka

”Kortemetsä”

Kotkansiipi

Sinisorsalla oli pienet poikaset, jotka emo johdatti turvaan, mutta tuli kaiken varalta katsomaan mitä puuhailemme. Useita sirittäjiä, mustapääkerttu, kultarinta ja monet rastaat olivat äänessä.  Haarapääskyt olivat tehneet pesän sillan alle.  Sillan alle sujahti myös todennäköisesti vesisiippa, mutta lepakko ei suostunut näyttäytymään enää uudelleen.

Sinisorsa