Pääkaupunkiseudun luontoretki/Vantaan ympäristökeskus

Aurinkoinen sää, mutta vielä hyvin viileä, noin +8 °C

Historiallinen lehto ja sen ympäristö houkuttelivat 28 retkeläistä iltakävelylle kello 18.00 – 20.00. Kevään eteneminen oli kolmisen viikkoa myöhässä viime vuosiin verrattuna. Retkelle lähdettiin Seutulan kappelin pihalta. Sen parkkipaikka on hyvä ja tilava suuremmallekin autojoukolle.

Tammien ja vaahteroiden aluskasvillisuutta tunnistettiin ja pohdittiin lehtipuiden lehtimassan nopeaa hajoamista humukseksi. Jopa kovat tammen lehdet näyttivät maatuvan ruohovartisten kasvien puskiessa lehtikatteen läpi.

Pähkinäpensaan emikukinto

Pihlajan silmut olivat vielä liian pieniä maisteltaviksi, mutta mesiangervon tuoreita lehtiä tuoksuteltiin ja muisteltiin tuttua kesäistä tuoksua. Retkeläiset tunnistivat pähkinäpensaan, mutta sen kauniit emikukat jäävät usein vaille huomiota. Syksyllä täysikasvuiset pähkinät sen sijaan olivat monelle tuttuja.

Kevätpiippo

Joen rantaan laskeuduttiin jyrkkää törmää, ja rinteessä ensimmäiset mukulaleinikit availivat nuppujaan. Peltokortteen pontevannäköiset itiöversot sojottivat entisen pellon reunamilla. Koiranputki ja vuohenputki sekä metsäkurjenpolvi tunnistettiin ensimmäisten lehtien perusteella. Kevätpiipon kukinta oli jo alkanut.

Vantaan joen rannat paikkapaikoin vallannut pajuasteri uinui vielä talviuntaan, mutta viime vuoden kuivunut varsisto kertoi voimakkaasta kasvusta. Muutaman viikon kuluttua ranta peittyy jälleen asterien vihreyteen.

Mukulaleinikki

Isomaksaruoho

Valkovuokko

Nahkajäkälä

Kevääseen heräännyt sammakko

Retken lopuksi kiersimme katsomaan luonnonsuojelualueen komeaa kalliorinnettä ja sen kasvillisuutta. Jopa yksi lattakoi lennähti kallion seinämään lepäämään. Jäkälien ja sammalten runsasta lajimäärää tutkailtiin ja pohdittiin jäkälien kasvuvauhtia.

Kasvilajilistaa: