Loistava retkisää (24°C), aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta ajoittain hieman pilvisempää. Suuntasimme kohti Hämettä ja aloitimme retken Parolan harjun laitamilta, josta matka jatkui Hyvinkäälle. Kävelyteiden reunustat ja isojen teiden pientareet oli paikoin jo parturoitu, mutta pikkuteiden reunoilla lajirunsaus oli mahtava.
Kasvihavaintoja
Masmalo on kuivien ja hiekkaisten paikkojen laji, joka on rauhoitettu koko maassa. Sen seuralaisena kukoisti laajoina esiintyminä keltamaite.
Masmalo KeltamaiteKun poikkesimme sorapäällysteiselle metsän keskellä kulkevalle sivutielle, tuli vastaan todella runsaslajinen kalliorinne ja sen alapuolella oleva kosteikko. Vaaleanpunaisten ja sinisten kukkien yhdistelmässä kukkivat harakankellot, mäkitervakot, suo- ja huopaohdakkeet sekä käenkukat. Kostean ojan pohjalta löytyi kurjenjalka ja pikkumatara sekä luhtalemmikki. Metsävirna oli täynnä vaaleita kukkia, joissa on hennot violetinsiniset raidat.
Kytäjän kirkon luota löytyi nuokkukohokki, mutta todellinen yllätys tuli vastaan Vihdin kunnan rajalla, kun eteemme avautui muutaman hehtaarin kokoinen pelto, joka oli valkoisenaan päivänkakkaroita. Tosin joukossa oli muutama saunakukkakin.
Hyönteishavaintoja
Perhoskesä on alkanut lupaavasti. Tesmaperhosia, piippopaksupäita sekä papurikkoja oli runsaasti. Samoin sinisiipiä sekä orvokki- ja niittyhopeatäpliä nähtiin useita. Pihlajaperhonen mennä viuhtoi kovaa vauhtia tielinjaa pitkin.
Kaunis litukkasurviaiskoi lepäili juolavehnän korrella ja silmäkirjokääriäinen oli laskeutunut raidan lehdelle. Täpläsiilikäs säpsähti lehtoon heinikosta.
Litukkasurviaiskoi TäpläsiilikäsMuurahaispääkkö nakersi raidan lehteä. Nälvikkäillä oli menossa kolmiodraama ja ohdakekärsäkäs oli työntänyt kärsänsä syvälle ohdakkeen varteen saadakseen kasvinestettä ravinnokseen. Heinäsirkat olivat aloittaneet soittonsa, mutta nummiokasirkalle ei soittotaitoa ole kehittynyt.
Sää suosi niin retkeläisiä kuin retken kohteitakin. Paljon kiinnostavaa jäi vielä seuraavallekin retkelle.