Pääkaupunkiseudun luontoretket/Vantaan ympäristökeskus
Suomen luonnon päivän retkiteema oli sammaleet. Ne ovat luonnon monimuotoisuuden pioneereja: ne viihtyvät monenlaisilla kasvupaikoilla, sietävät kuivuutta ja ilmestyvät myös ihmisten rakentamiin ympäristöihin.
Pieni sadekuuro osui kohdalle juuri ennen retken alkua. Retken päättyessä oli mitä mainioin loppukesän päivä, lämmintä yli 20 °C.Ryhmän koko oli 31 henkeä.
Retkemme kohteena oli Vantaan Kalkkikallio. Luonnonsuojelualueen kasvillisuus on hyvin monipuolista, koska kalkkikiven ansiosta alueella menestyvät monet vaateliaat lehtokasvit ja kalkinsuosijasammaleet.
Retkemme asiantuntijoina olivat Reino Fagerstén, joka on tehnyt uransa sammalten parissa ja Ahti Mäkinen, jonka ansiosta sammalia käytetään ilmanlaadun indikaattoreina eri puolilla maailmaa.
Retkeläiset saivat hyvän katsauksen siitä millaisia sammalet ovat. Niillä ei ole juuria ja ne ottavat kaiken veden ilmasta ja lisääntyvät sekä itiöiden että varren palasten avulla. Sammalen karkottaminen nurmikosta herätti ajatuksia ja yksi retkeläinen totesikin, että eipä enää tarvitse kantaa huolta, antaa sammalen kasvaa nurmikolla rauhassa!
Ahti Mäkinen kertoi seinäsammalen monikäyttöisyydestä. Aikoinaan sitä käytettiin talojen eristeenä ja nykyään se palvelee mainiosti ilman laadun, etenkin raskasmetallien laskeuman määrityksissä.
Kuivuus näkyi myös sammalten rakenteessa, ne olivat käpertyneet kokoon odottamaan virvoittavia sadepisaroita. Asiantuntijoitamme tämä ei haitannut, polun varrelta löytyneet sammalet tunnistettiin ja osalle haettiin kirjallisuuden avulla suomalaiset nimet.
Sulkasammal Seinäsammal Metsäliekosammal Kiviturkkisammal Metsäkulosammal Korpirahkasammal











Kallion laella pidettiin evästauko ja sammalten seassa kipittävä samettipunkki keräsi katseita. Se kiinnostui maastoon jääneestä muovikuulasta, olisiko se jokin syötäväksi kelpaava otus.
Kallion reunan sammalikossa loikki sammakoita.
Lahoava puu on tärkeä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä. Haapapöllin ympärillä vietimme pitkän tovin, koska niin paljon katsottavaa ja kuvattavaa löytyi rungolta.
Sammalten lisäksi tutkailimme sieniä, joita oli putkahtanut muutamia lajeja
Maahan kaatuneelta koivun rungolta löytyi koivuvinokas.Alueen eteläreunalta, läheltä opastaulua löytyi iso kasvusto villiintynyttä keltapeippiä. Tuomirinteen tien päästä alkavan polun reunaan oli puolestaan kipattu puutarhajätettä, jossa oli jättipalsamin varsia ja siemeniä. Palsamikasvusto oli jo hyvässä alussa. Valitettavasti kaikki kasvillisuus ei ole aina kovin toivottua Suomen luonnossa.
Aurinkoiseen iltapäivään oli mukava päättää Suomen luonnon päivän retki!